sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Hatut

Pikku-Mimmi on aina tykännyt päähineistä, on se sitten pipo, huivi tai hattu. Kiinnostus päähineitä kohtaan ei ole laantunut missään vaiheessa ja nykyään päähineiden sovitus on jo helppoa, kun Pikku-Mimmi osaa tehdä sen itse. :)

Menneellä viikolla muskarista tullessamme Pikku-Mimmi nappasi hyllyltä isin lippiksen ja sovitti sitä. Asiaan kuuluen hän myös tarkasteli lippiksen sopivuutta peilin kautta. :) Varsin liikkuvaisesta kohteesta on vain vaikea saada tarkkoja kuvia. :)


Eilen kävimme keskustassa kahvilassa kahvilla (karjalanpiirakalla ja pillimehulla) ja sen jälkeen shoppailemassa ostoskeskuksessa. Pikku-Mimmin mieltymys hattuihin tuli jälleen esiin, kun hän halusi sovittaa pinkkiä huopahattua. Se sopi hänelle aika hyvin. :) Hatun sovituksen yhteydessä piti toki tarkistaa koru- ja hiuslaitetarjonta. :)


P.S. Kysyin eräänä päivänä Pikku-Mimmiltä, että mikä hänen nimensä on. Pienen hetken mietittyään hän vastasi: "Mimmi". Saman vastauksen saa edelleen, mielipide ei ole muuttunut. Tulipa aikanaan valittua osuva bloginimi hänelle. :)

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Kauppareissujen uudet ilot

Kauppareissut ovat saaneet aivan uuden ilonaiheen, kun muutamassa lähikaupassamme on autokärryt! Olimme kokeilleet autokärryä vain kerran aikaisemmin, mutta tänään kauppareissulla Pikku-Mimmi bongasi autokärryn välittömästi. :)

Mikäs siinä on kauppareissulla huristellessa, ihan konkreettisesti. :) Taisivat kanssa-asiakkaat saada huristelusta, päristelystä ja tööttäilystä hymyn huulilleen. :)


Toisessa kaupassa on saatavilla pieniä ostoskärryjä. Voi, miten mukava kärryä on työntää! :) Pikku-Mimmi halusi aina vain lisää ja lisää ostoksia kärryynsä. :) Pikku-Mimmillä oli sen verran kova vauhti kärrynsä kanssa, että hädin tuskin sain otettua kuvaa. :)


torstai 18. syyskuuta 2014

Mnamna!!!

Aamupuuron jälkeen Pikku-Mimmi huutaa Mnamnaa!!!

Välipalan jälkeen Pikku-Mimmi haluaa Mnamnaa!!!

Ennen iltapuuroakin olisi mukava, jos voisi katsoa Mnamnaa!!!

Mnamna on Maisa Hiiri, se sympaattinen piirretty hahmo. Se on pop! Pikku-Mimmi haluaisi joka välissä katsoa Maisaa. Pikku-Mimmi ottaa kaikki neljä (!!!) kaukosäädintä ja tuo ne minulle tai isille pyytäen saada katsoa Maisaa. :)


Ostin viisi Maisa-dvd:tä joskus silloin, kun Pikku-Mimmi oli vain muutaman kuukauden ikäinen. Ehdin jo miettiä, että katsotaankohan niitä koskaan. Kyllä katsotaan! Yhdessä dvd:ssä on 7-10 jaksoa ja koko levy kestä alle tunnin. Tarinat ovat myös opettavaisia. Niissä on värejä, numeroita, leikkejä ja auttamista. Ne viisi levyä on jokainen pyöritetty jo niin moneen kertaan läpi, että äiti kyllästyi. :) Tilasin loput viisi dvd:tä ja eiköhän me kymmenellä Maisa-levyllä pärjätä. :)


P.S. Harmikseni viime aikoina on tullut roskapostikommentteja. Jouduin laittamaan sanavahvistuksen päälle. Toivottavasti jaksatte jättää kommentteja edelleen, vaikka toimintaan tuleekin yksi välivaihe lisää. Kommentit ilahduttavat aina. :)

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Veneretkellä

Sunnuntai oli niin kaunis, että päätimme lähteä koko perheellä veneretkelle. Sitä retkeä on suunniteltu koko kesä ja vihdoin se toteutui. :)

Pikku-Mimmiä jännitti veneeseen meneminen. Se oli hänelle ensimmäinen kerta. Pelastusliivien käyttämistä on kyllä harjoiteltu kotona ja ne ovat olleet aivan mieluiset. Varsinkin pelastusliivien pilli on ollut ahkerassa käytössä. :)



Teimme pienen lenkin aika lähellä rantaa ja virvelit viritettiin uistelua varten. Saimme saaliiksi hienon pohjakasvin. :)


Pieni saari toimi retkikohteenamme. M oli jo aikaisemmalla reissulla käynyt katsomassa, että saaressa on nuotiopaikka.


Nuoti vaan palamaan ja makkarat paistumaan. Pikku-Mimmin makkara ei kyllä ehtinyt tikun nokkaan asti vaan hän söi sen kylmänä. :)

tiistai 16. syyskuuta 2014

Koko perheellä puistossa

Kirpeä sunnuntaiaamu valkeni aurinkoisena. Pikku-Mimmi heräili normaaliin aikaan ja olimme koko perhellä ulkona jo kello yhdeksän! :) Suuntasimme lähipuistoon.

Keinuminen on Pikku-Mimmin mielestä parasta! Pikku-Mimmi osoittaa usein vieressä olevaa keinua ja pyytää minua tai isiä myös keinumaan.


Keinumisesta tulikin idea verestää vanhoja muistoja eli keinusta vauhdissa hyppääminen. Ensin kyllä pelotti! Vauhdit olivat aika hiljaiset ja keinua lähin viiva kertoo hyppyni pituuden (lyhyyden). M kokeili myös ja sai hurjasti paremman tuloksen (se keinua kauimpana oleva viiva). Pitihän mun vielä, pikkuisen yllytyshulluna, yrittää uudelleen ja ottaa kovemmat vauhdit. :) Sain mä hiukan parannettua omaa tulostani. :)


Kun vanhojen muistojen verestämisen makuun pääsin, niin kokeilin juosta puistoaluetta rajaavia parruja pitkin. :) Tasaisten parrujen päällä oli aika helppo juosta, mutta nämä pyöreät tuottivat hiukan haastetta. :)


Kuvan taustalla näkyy keltainen keinulauta ja pitihän sitäkin kokeilla. Siinä mä osasin antaa M:lle kunnon hypyt! :) Ala-asteaikaiset taidot pomputtamisessa eivät olleet hävinneet mihinkään. :)

P.S. Lisäsin tekstien loppuun toiminnon, joilla voi myös halutessasi kertoa jutun kiinnostavuudesta. Pieni klikkaus sen kertoo. :)

maanantai 8. syyskuuta 2014

Kurvaus kirjastoon

Tällä kertaa meillä oli useita kauppa-asioita hoidettavana ja kävelimme myös kirjaston ohitse. Pikku-Mimmi päästi irti kädestäni ja juoksi suoraan kirjastoon. :)

Olemme käyneet kirjastossa muutamia kertoja, mutta lähinnä hakemassa minulle opiskelukirjoja. Lastenosaston kirjatarjontaan emme ole vielä kovin paljon tutustuneet, koska kotonakin on paljon kirjoja. Nyt Pikku-Mimmi katseli kirjavalikoimaa ja valitsi muutaman kirjan luettavaksi.



Eläimistä kertovat kirjat ovat aina mukavaa luettavaa. :)


Huomasitko, että Pikku-Mimmillä on laukku mukana? :) Oma laukku on tärkeä juttu, vaikka siellä ei sisällä olisikaan mitään. :)

lauantai 6. syyskuuta 2014

Siili

Perhekerhon syyskausi on alkanut ja olemme jo muutaman kerran olleet leikkimässä, laulamassa ja tapaamassa kavereita.

Tällä viikolla oli ensimmäisen kerran askartelua. Ohjaajat olivat suunnitelleet askartelun niin, että vanhemmat pientenkin lasten kanssa pystyivät askartelemaan. Niinpä mekin Pikku-Mimmin kanssa askartelimme siilin. :)


Pienten paperinpalojen liimaaminen oli Pikku-Mimmin mielestä mukavaa puuhaa ja äitinä iloitsin lapsen innostuksesta. :)