perjantai 22. elokuuta 2014

Oma cd-soitin

Eräänä aamuna Pikku-Mimmi oli DVD-soittimen kimpussa. Hän sai sen hienosti päälle ja levyn kelkan ulos laitteesta ja levynkin sisälle, mutta musiikki ei vain alkanut soimaan. Meillä järjestelmä on monimutkaisempi ja musiikki ei alkanut soimaan Pikku-Mimmin konsteilla.

Päätin, että kyllähän lapsella pitää oma CD-soitin olla. Tarpeeksi yksinkertainen, jota hän osaa itse sitä käyttää. Niinpä menin lähimpään CD-soittimia myyvään liikkeeseen ja ostin mielestäni yksinkertaisimman laitteen. Ja se hankinta osoittautui erittäin onnistuneeksi. :)

Pikku-Mimmi osaa itse nostaa CD-soittimen kannen ylös ja laskea sen alas. Muuta ei tarvita ja musiikki alkaa soimaan. :) Onhan soittimessa kaikkia mukavia nappeja, joita voi painella ja tehdä säätöjä. Äidin iloksi voi laittaa vaikka Suutarinemännä kehtolaulun soimaan toistona. ;)

 
Niin meillä on laulut soineet joka päivä aamusta alkaen. Onneksi on muutama eri lastenlaululevy, ettei tarvitse tuota kehtolaulua kuunnella montaa kertaa päivässä. :)

Hyvää viikonloppua!
Ja tervetuloa uusi lukija! :)

10 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Omatoimisuutta ja avuliaisuutta kyllä löytyy. :)

      Poista
  2. Onpas tutun näköinen soitin. Meillä Emmy sai samanlaisen synttärilahjaksi ja kovassa käytössä on. Erityisesti soittimen väri on ollut mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin uskoa, että soitin on teilläkin kovassa käytössä. Väri miellyttää täällä myös äidin silmää. :)

      Poista
  3. Mä olen kanssa kaivannut meille samanlaista yksinkertaisuutta jo ihan itsellenikin. :) Hienothan nuo nykyiset vehkeetkin on mutta aivan liian monta näppäystä ja muuta että saa yhden levyn soimaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, samaa mieltä. Useinmiten on jäänyt levyt soittamatta, kun minäkin koen systeemit aika monimutkaisiksi.

      Poista
  4. Söpö masiina tosiaan! Ja jos on vielä sopivan mutkaton käyttöominaisuuksiltaan, niin pisteen sen kun nousee. Syksyn myötä sisäelämä enenee ja oma musaboxi on varmasti oiva ajankulu. Ja tuleepa äidinkin verestettyä kaikki lastenlaulumuistot samalla :) Suutarinemännän kehtolaulusta tulee mieleen muisto noin 30 vuoden takaa, kun naapurin Maija-täti piti pyhäkoulua. Hän kerran kysyi, että mitäs haluaisitte laulaa ja yksi harras pyhäkoululainen hihkaisi, että "voijjaanko laulaa se äläkää kaatako piimäpyttyä porstuassa mennessänne" :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musaboxi soi meillä heti aamusta alkaen, ja näköjään yölläkin. Mä en siihen herännyt, mutta M ponkaisi sängystä ylös sammuttamaan vehjettä. Mikä lie "Pienen pieni veturi" sieltä pärähti soimaan. Mysteeriksi kyllä jäi, että miksi se soi yölläkin. Ehkä mä olin painanut vain pausea enkä stoppia ja masina ei jaksanut enää pausettaa. :)
      Mäkin muistan Maija-tädin pyhäkoulun, mutta tuota kyseistä hetkeä en muista. En kai se laulun pyytäjä ollut minä?!? :)

      Poista
    2. Se oli partiotoverimme A vanhantien varresta :D

      Poista
  5. :) meillä on samallainen radio! kiva ku löytyy nappeja mitä painaa!

    VastaaPoista

Kiitos paljon kommentistasi! Se ilahduttaa aina! :)
Jätäthän kommenttiisi aina myös nimesi. On mukava tietää, ketkä ovat vierailleet blogissani.