keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

326

Maanantaina oli mitä mainioin moottoripyöräilysää. Ajelin silloin yhteensä 326 kilometriä. :) Ajoin ystävieni kanssa ensin kotoa Järvenpäähän ja sieltä pieniä mukavia mutkateitä pitkin Forssaan. Forssasta ajoin yksin takaisin kotiin. En muistanut koko reissun aikana ottaa yhtään ainoaa kuvaa, mutta kotijoukoilla oli kamera mukana ja sen päivän aikana tapahtui mm. seuraavaa.

Isi ja Pikku-Mimmi kävivät heti aamulla pyörälenkillä. Matkan varrelle sattui hyvät mustikkamaastot ja Pikku-Mimmi oli syönyt paljon, paljon mustikoita suoraan varvuista. :)


Isi ja Pikku-Mimmi olivat käyneet myös Ylimarolan kotieläinpuistossa, jossa he olivat nähneet monia eläimiä, kuten lampaan ja minipossun. Päättelimme, että puput olivat olleet Pikku-Mimmin mielestä kaikista mukavimpia, koska hän oli viihtynyt pupujen häkin vierellä pitkään.

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Ei se ollutkaan turhake!

Olen nähnyt pinsetit, joilla voi nyppästä mansikan kannan pois. Mietin, että on ne kätevän oloiset, mutta toimiikohan ne käytännössä... Monena kesänä olen sitä miettinyt.

Tänä vuonna mä kerrankin pohdin "mansikkapinsetti-asiaa" jo ennen mansikkasesongin alkua. Kaupasta ei löytynyt pinsettejä, mutta löytyi pieni kauhan muotoinen mansikan kannan poistaja. Ajattelin, että varmaan se on turhake, mutta mieheni rohkaisi minua ja ostin sen kuitenkin.  Eikä se maksanut paljoa. :)

Olin niin väärässä! Tämä pieni mansikan kannan poistaja on aivan mainio keksintö! Sillä saa kannan pois näppärästi ja tilalle jää siisti pieni kolo. Arvelen kymmenen kiloa mansikoita riittävän meidän perheen tarpeeseen ensi talveksi ja ne mansikat on nyt pakastettu. :)


Kaupassa joku toinen asiakas kassalla sanoi (siis, kun ääneen epäilin tämän kapistuksen toimivuutta), että tämä pieni apuväline toimii myös tomaatin kannan poistamisessa. Se täytyy testata. :)

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Pärräilemässä

Olenhan minä ajellut prätkällä tänä kesänä. :) Kilometrejä on kertynyt tähän mennessä 840 km ja minusta se on aivan hyvä saavutus. Täytyy kuitenkin muistaa, että Pikku-Mimmin ehdoilla se minun pärräilykin menee. :)

Haluan, että ajelulenkeilläni on joku kohde. Tällä kertaa mieheni keksi, että kävisin kynttiläpajalla ja minähän kävin. :)


Ajelulenkkini kulki maalaismaisemissa ja ajelin peltojen keskellä kulkevia loivasti mutkittelevia teitä. Niissä nopeudet ovat 60-80 km/h eli kohtuulliset. Yleensä näillä teillä on myös aika rauhallista, joten voin ajella omaan tahtiin. Niin, se tarkoittaa, että ajan alinopeutta. :) Minun kaasukättä ei kutittele nopeuksien kokeileminen vaan haluan oppia ajamaan nätisti myös mutkateitä.


sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Pohojanmaata vallottamasa, osa 2

Kesälomareissumme jatkui. Kun etelä-Pohojanmaa oli valloitettu, oli seuraavana valloitus kohteenamme pohojos-Pohojanmaa ja kotiseutuni. Mökillä oli veljeni perhe ja Pikku-Mimmin kaksi nuorinta serkkua. Pikku-Mimmi nautti serkkujen seurasta ja yhdessä oli mukava leikkiä tai vaikka piirtää.


Pallot ovat Pikku-Mimmin suosikkeja. Hän heittää palloja, potkii niitä ja kuljettaa juosten. Välillä palloja tarvitaan useampi leikkeihin. :)


Suuntasimme melkein puolen suvun voimin hiekkarannalle. Siellä oli Pikku-Mimmillä mainio paikka tehdä hiekkakakkuja ja muita maansiirtotöitä. :)


Vesi on Pikku-Mimmille mieluinen elementti eikä hän malttanut pysyä poissa vedestä vaan suorastaan juosten suuntasi mereen. Rannan vesi oli ihanan lämmintä ja kädet oli mukava upottaa veden alle pehmeään hiekkaan.


Mökillä on kätevää pestä auto ja eihän Pikku-Mimmiä voinut pitää poissa vesiletkun päästä. Mikäs siinä, opetelkoon vain auton pesua jo pienestä pitäen. ;)



Kotimatkalla kävimme toisen veljeni luona. Heillä on piano ja sehän innosti Pikku-Mimmiä musisoimaan. :)



lauantai 12. heinäkuuta 2014

Pohojanmaata vallottamasa, osa 1

Toinen kesälomareissumme suuntautui Pohjanmaalle. Aloitimme reissumme viettämällä viikonlopun Gospel Riders -moottoripyöräkerhon kesäjuhlilla Isokyrössä Orisbergin kartanon maisemissa. Siellä on kaunis kellotapuli, jossa Jean ja Aino Sibeliuksen kerrotaan kihlautuneen. 1800-luvulla rakennettu puinen kirkko on myös tunnelmallinen.


Pikku-Mimmi pääsi kokeilemaan Zetorin istuinta ja ohjaustuntumaa. Se taisi olla aika mukava peli. :)



Vertailun vuoksi Pikku-Mimmi kävi kokeilemassa myös viereisen moottoripyörän istuintuntumaa. Honda Gold Wingin nojatuolimainen istuin selvästi mietitytti Pikku-Mimmiä. Onhan se aika erilainen peli kuin Zetor ja ohjaustankoonkaan ei oikein ylety.. Iso kaksipyöräinen ei tainnut olla Pikku-Mimmin mieleen, mutta toisen lapsen potkupyörää hän ihaili ja sai myös kokeilla useamman kerran.



Live musiikki miellytti Pikku-Mimmiä ja hän oli yleisönä myös harjoituksissa ja sound checkeissä. :) Pikku-Mimmillä oli tilaisuuden luonteeseen kuuluvasti kerholiivi yllä. :)


Minä nautin tilaisuudessa ystävien seurasta ja moottorien pärinästä. :) Mainittakoon, että olimme autolla liikkeellä, emme suinkaan moottoripyörillä. :)

torstai 10. heinäkuuta 2014

Pupa

Pikku-Mimmin sanavarasto karttuu vähitellen uusilla sanoilla. Muutamat sanat, kuten kukka ja kakku ovat jo aivan oikeita sanoja oikeissa asiayhteyksissä. Joillakin esineillä on oma Pikku-Mimmin keksimä nimi ja yksi niistä on pupa. Pupa tarkoittaa kypärää, on se sitten moottoripyöräkypärä tai pyöräilykypärä.

Pikku-Mimmi sai oman pupansa, kun he olivat isin kanssa ostoksilla. Kypärä oli niin mieluinen, että Pikku-Mimmi halusi pitää sitä päässään koko illan. :) Samalla reissulla Pikku-Mimmille hankittiin istuin polkupyörään ja pitihän siihen istuimen alle saada pyöräkin, joten isi sai uuden menopelin. :) M asensi istuimen heti uuteen pyöräänsä ja niin lähti Pikku-Mimmi isin kanssa ajelulle. Pikku-Mimmi oli innoissaan uudesta harrastuksesta ja hän istui istuimessaan kuin olisi siinä ennenkin ollut. :)


torstai 3. heinäkuuta 2014

Ravintolakelpoinen

Sadepäivän iloksi kävimme syömässä ravintolassa. Kerta oli Pikku-Mimmille ensimmäinen kyseisessä paikassa ja ensimmäinen kerta, kun hänelle tilattiin oma ruoka-annos.

Lasten ruokalistassa oli mukavaa väritystekemistä ruokaa odotellessa. Kun Pikku-Mimmi oli värittänyt mielestään tarpeeksi ja lautasliinatkin oli tutkittu, kaikki saatavilla olevat paperit lensivät lattialle. Siinä vaiheessa minä ja M mietimme, että mitähän tästä oikein tulee...


Ruoka-annoksen nakit maistuivat Pikku-Mimmille ja juuresmuussikin oli maukasta. Naapuripöydässä ilmeisesti seurattiin Pikku-Mimmin puuhia, koska jossain vaiheessa mies kuului sanovan selin meidän pöytään päin olleelle vaimolleen: "Syö nakkia keskeltä". :)


Kävimme myös Lahden Ace Cornerilla ja Pikku-Mimmi pääsi "ottamaan tyypit" pihan karusellista. Karusellin vauhti olisi ollut liian hurja Pikku-Mimmille, mutta ehkä jo vuoden kuluttua voi karusellin laittaa pyörimään.