torstai 6. helmikuuta 2014

Vilkutus ikkunasta

Olin juomassa kahvia ja lukemassa aamun lehteä, kun näin äitikaverin kulkevan jalankulkuväylää kotimme ohitse. Hänen katseensa hakeutui keittiömme ikkunaan ja vilkutimme toisillemme. Kylläpä siitä tuli hyvä mieli. :) Pieni ele voi tuoda hymyn huulille vaikka koko päiväksi. :)


P.S. Lehtijuttu kertoi paikallisesta 4H-kerhon toiminnasta. Lapsuudessani mä kutsuin sitä kerhotoimintaa kokkikerhoksi. Kai se kokkaaminen oli tärkein juttu. Mieleeni on jäänyt kääretortun tekeminen. Ehkä se oli ensimmäinen leivonnainen, jota pääsin tekemään ja jäi siksi lähtemättömästi mieleeni. :)

13 kommenttia:

  1. Pienikin ele tuo päivään piristystä:)

    VastaaPoista
  2. Meidän kylällä 4H-kerho tosiaan veti kokkikerhoa, mutta olihan sitä muutakin 4H-toimintaa: kerhonneuvoja ajoi keltaisella kuplavolkkarilla joka kevät pihaan, ja piti sitten laittaa kasvimaa kesäksi "kerhoon", syksyllä tuli tarkistamaan, miten on kasvit kasvaneet. :) Yhtenä kesänä kerhonneuvoja toi sellaisen ison kortin, johon sain rastittaa, mitä kotihommia oon tehnyt kesän aikana. Innostuin sitten täyttämään korttia niin, ettei muille perheenjäsenille jäänyt mitään tehtävää, minä hoidin niin tiskaukset, ruohonleikkuun, saunanlämmityksen kuin siivoamisenkin. ;) (olin ehkä jotain 10 v silloin) Sain siitä sitten syksyllä palkinnoksi jotain astioita. :) Ja joskus meidän isä piti 4H-kerhon hitsauskurssia hallilla. Eli oli sitä muutakin 4H-toimintaa, mutta ehkä se kokkikerho on jäänyt kaikille parhaiten mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli myös kotityökortti. Kasvimaan pitoa mä kai kerran yritin, mutta se ei oikein sujunut. :) Ai niin, kyllähän mä kolmannella luokalla osallistuin liikelahjakilpailuun ja tein puukäsityöluokassa linnun muotoisen servettitelineen. Sain sillä jopa jonkun erityismaininnan. Kyseinen työ taitaa olla mökillä edelleenkin tallessa. :) Oli se kerho tosiaan paljon muutakin. :)

      Poista
  3. Se on totta.
    Pieni ele ja suuri tunne!
    Tai sitten toisinkin päin, jokin pieni asia voi tehdä kipeää ja loukata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että niitä pieniä iloa tuottavia eleitä olisi päivissämme enemmän. <3

      Poista
  4. Blogisi otsikko on siis suoraan elävästä elämästä :) Mukavia postauksia oli alempanakin. Olen ollut työreissulla ja sitä ennen vähän vähemmän "koneaikaa". (kuulostaa ihan kuin mulla olisi päivässä tietty määrä "peliaikaa" ja nyt jostain syystä sitä olisi vielä kiristetty, mohhoo) Mukavaa viikonloppua sinne! Kokkikerhon muistan minäkin ja kotityökortit, joihin taisin loppukesällä muistin varassa piirustella rastin jos toisenkin... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti oli mukava työreissu. Joskus voi olla hyvä vähentää koneaikaa. :) Mulla se on vähentynyt luonnollisesti, kun Pikku-Mimmi nukkuu nykyään vähemmän.

      Poista
  5. Heippa!

    Iitulaisen pyynnöstä avasin tänään blogisi pitkästä aikaa, kun olin kertonut hänelle blogista ja hän halusi myös nähdä sen. Onpa kivoja juttuja, ja sitten vielä löytyi tuttu kuvakin. Aina välillä tulee luettua. Hauska juttu se, kun lapsi opettelee käyttämään volyyminappia. Terveiset vain teille kaikille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos terveisistä! Olipa mukava, kun Iitulainen halusi tulla katsomaan blogia. Terveisiä teillekin!

      Poista
  6. Siis äskeiset terveiset tulivat Liisalta!

    VastaaPoista
  7. Hei! Kyselit siitä lampunvarjostimen tekniikasta. Tein näin : Mulla oli kulahtanut vaaleapohjainen varjostin. Otin wanhan sanomalehden laimensin erikeeperiä veteen, puolet vettä, puolet erikeeperiä. Sivelin varjostimen pinnalle seosta laiton tarkasti sanomalehdestä leikatun sivun siihen liiman päälle. Silittelin ilmakuplat pois, että lehti tarttui hyvin pohjaansa. Annoin kuivua, sivelin uuden kerroksen erikeeperseosta, annoin kuivua, vielä yksi kerros ja kun se kuivuu, siihen tulee kaunis, himmeä kiilto, kestää hyvin pölyjen pyyhkimiset. Kun varjostin on vaalea, valo tulee kauniisti läpi. Kokeilin myös viininpunaiseen varjostimeen, muttei se ollut yhtä kaunis.

    VastaaPoista

Kiitos paljon kommentistasi! Se ilahduttaa aina! :)
Jätäthän kommenttiisi aina myös nimesi. On mukava tietää, ketkä ovat vierailleet blogissani.