perjantai 31. tammikuuta 2014

Tutustumassa työelämään

Mikä on pieni, pitää hauskaa pulputtavaa ääntä eikä näy pöydän takaa?

Se on Pikku-Mimmi isin työpaikalla, ratsaamassa pöytälaatikon sisältöä. :)


Kävin hammaslääkärissä ja sillä aikaa Pikku-Mimmi oli tutustumassa isin uuteen työpaikkaan. Puolen tunnin aikana Pikku-Mimmi oli ehtinyt käydä hurmaamassa isin työkaverit, tutkia työpöydän laatikot ja tehdä vähän hommiakin. :)


tiistai 28. tammikuuta 2014

Kokkailua

Kokkailu on Pikku-Mimmin lempipuuhaa tällä hetkellä. Joululahjaksi saadut kattilat ja kauhat ovat ahkerassa käytössä, päivittäin. Keitokseen sopivat niin puupalikat kuin nuppipalapelin palatkin. Ja hyvää tulee. :)

Viime viikolla Pikku-Mimmi keitti jotain metallisessa desilitran mitassa. Soppa tuli valmiiksi illan viimeisenä puuhana juuri ennen nukkumaanmenoa ja isi pääsi maistelemaan keittoa. :)


Eilen Pikku-Mimmi sai kauppareissulta tuliaisena puisia vihanneksia ja hedelmiä. Keittoa varten ne tuli ensin pilkkoa.


Ja sen jälkeen vihannekset ja hedelmät keitettiin.


Leikki taisi olla niin mieluinen, että heti aamulla jo ennen aamupuuroa Pikku-Mimmi meni jatkamaan kokkailua ja tällä kertaa hän paistoi vihanneksia ja hedelmiä. :)



tiistai 21. tammikuuta 2014

Kekseliäs

Pikku-Mimmin taidot karttuvat joka päivä ja hän on erittäin kekseliäs! Vaikka kuinka yritämme mieheni kanssa siirtää tavaroita turvaan ja keksiä erilaisia viritelmiä niin Pikku-Mimmi keksii kyllä keinot ohittaa ne. Ja Pikku-Mimmi on uskomattoman ulottuvainen. Ystävää lainaten voin sanoa, että äitiys haastaa ongelmanratkaisutaidot aivan uudella tavalla. :)

Muutama päivä sitten Pikku-Mimmi keksi, että taperokärryssä voi olla kuljettajan lisäksi myös matkustajana ja hän kiipesi kärryn kyytiin. :)


Keittiön laatikot kiinnostavat edelleen Pikku-Mimmiä ja hän haluaisi kovasti päästä tutkimaan myös ylempien laatikoiden sisältöä. Kaksi alinta tutkitaan ainakin kahdesti päivässä. Tai niin usein kuin äiti tai isä jaksaa laittaa pitkin keittiötä levitetyt tavarat takaisin laatikkoon. Eihän tyhjässä laatikossa ole mitään tutkittavaa. :)

Voi sitä voittajailmettä, kun Pikku-Mimmi keksi tänä aamuna vetää kolme ylintä laatikkoa auki perunasurvimesta tehdystä hidasteesta huolimatta! Pieni käsi mahtui helposti laatikoiden välistä tutkimaan uusia tavaroita. Sen jälkeen laitoimme maalarinteipit lisähidastukseksi. Keksihän Pikku-Mimmi niitäkin jo rapsutella. :)



Pikku-Mimmi rakastaa musiikkia. Musiikin kuuluesssa stereoista tv-tasosta saa hyvin tukea ja siinä voi mukavasti notkistella polvia musiikin tahdissa. Vahvistimessa on myös erittäin kiva pyörivä nappi, jolla voi säätää radiotaajuuksia.


Ja se alempi säädin vasta kiva onkin, kun sillä saa musiikin kovemmalle! :) Ja samalla hetkellä äidin saa myös liikkeelle. ;)


keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Pikkuruinen löytö

Minä luulin ettei älypuhelimissa ole pikkuista reikää, johon kännykkäkorun saisi kiinni. Olin väärässä! Joku ilta pyörittelin puhelinta kädessä ja - kas - korun paikkahan löytyi! Lisäosalla kännykkäkorun kiinnittäminen mikrofoniliitäntään oli kätevää, mutta tämä on vielä parempi paikka korulle. Takakansi vain auki, nauhan ujutus reiästä ja hammastikulla varmistus, että naru meni pienen koukun taakse. Nyt koru ei mene kameran eteen. Kännykän kamera kun on meillä erittäin ahkerassa käytössä. :)


sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Leppoisaa sunnuntaita

Mistä on sunnuntaiaamupäivä tehty?

Se on tehty villasukista, fleece-peitosta, kivasta kirjasta ja hiljaisesta hetkestä, kun Pikku-Mimmi on päiväunilla.


Leppoisaa sunnuntaita ja ihanaa pakkaspäivää pitkästä aikaa! :)

perjantai 10. tammikuuta 2014

Tepsutellen

Hiukan ennen joulua Pikku-Mimmille hankittiin ensimmäiset kengät. Tässä kuvassa on myös äidin ensimmäiset kengät. :) Kenkäni ovat palvelleet ensiaskelkenkinä muillekin lapsille, mutta sain ne takaisin sifonkinauhoin solmittuna ylioppilaslahjaksi. Se oli mieluinen lahja. :) Kerran olin jo heittämässä kengät pois, kun ne ovat jo niin kuluneet ja muovi on haurastunut. Onneksi ystäväni pelasti kengät roskikseen menevästä kasasta ja puhui minulle järkeä, että säästäisin ne. Nyt olen säilyneistä ensikengistäni ikionnellinen. :)


Pikku-Mimmi sai joululahjaksi isovanhemmilta taaperokärryn. Hän on työntänyt kärryä ahkerasti joulupäivästä alkaen. Vähitellen myös kengät ovat olleet jalassa ja Pikku-Mimmi työntelee kärryä olohuoneen ja keittiön välillä. :)


maanantai 6. tammikuuta 2014

Vielä katsaus jouluun

Loppiaisena voi vielä muistella joulua, voihan. :)

Aatonaattona tein toisen satsin pipareita, kaupan taikinasta. Pikku-Mimmikin osallistui leivontaan istumalla syöttötuolissa ja tarkkailemalla, mitä äiti tekee. Nopeasti, itse tehdyillä kaavoilla, tein pikkuisen piparkakkutalon. Tontin koko ja muoto, sydänpipari, toi omat haasteensa. Arkkitehdin hommat ei taida olla minun juttu, kun kokoamisvaiheessa kiljaisin: "katto putoaa talon sisälle!". :) Katto olisi saanut olla reilumpi, mutta sain sen pysymään paikoillaan, kun laitoin seinät sopivasti lomittain ja paljon kuorrutetta päälle. :)


Aattona Pikku-Mimmi sai avata lahjoja jo aamusta alkaen. Se oli Pikku-Mimmin enon vinkki, että antaa lahjoja vähitellen, ettei illalla tule "ähky". Ensimmäiset paketit kiinnostivatkin todella paljon. :) Muskarin ansiosta Pikku-Mimmi tiesi heti, mitä tehdä tamburiinilla ja marakasseilla. Ne soittimet ovatkin olleet innokkaasti käytössä päivittäin.


Joulu on lasten ja lastenmielisten juhla. Isiäkin kiinnosti Pikku-Mimmin saama Afrikan eläimistä kertova kosketuskirja. :)


Aattohartauden jälkeen söimme jouluaterian. Tein elämäni ensimmäistä kertaa porkkana-, lanttu- ja perunalaatikkot. Sen verran jännitti niiden onnistuminen, että piti tehdä ne valmiiksi asti aatonaattona ja varmuudeksi maistaa. Olisin kipaissut kauppaan tarvittaessa, mutta laatikothan olivat ihan hyviä. :) Onneksi kirjoitin reseptit muistiin Kodin joulukirjaani, johon olen jo vuosien ajan tehnyt merkintöjä joulumuistoista, onnistumisista jouluruoissa, mutta myös kehityskohteista. :)


Illalla lahjojen avaaminen jatkui ja paketeista paljastui monia mukavai juttuja, joilla on leikitty ahkerasti.


Tapaninpäivänä meille tuli ystäväpariskunta tyttärensä kanssa kylään. Pikku-Mimmi oli niin innoissaan vieraista ettei malttanut mennä päiväunille vaan pienen unen etsimisen yrityksen jälkeen hän palasi esittelemään lelujaan vieraille. :)


keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Hyvää uutta vuotta 2014!

Hyvää uutta vuotta 2014 Sinulle lukijani!


Mitä vuosi 2014 tuo tullessaan? Pikku-Mimmin kanssa jatkamme muskaria kerran viikossa ja koko perheellä käymme vauvauinnissa. Tutut touhut jatkuvat edelleen. Minä jään kotiin hoitamaan Pikku-Mimmiä ja samaan aikaan jatkan jo aikaisemmin aloittamiani ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opintoja. Opiskelua on keskimäärin yhtenä iltana viikossa. Siinä uusi haasteeni.

Minua kosketti tasavallan presidentin puheessa seuraava kohta: "Joitakin päiviä sitten seurasin Helsinki-Mission toimintaa televisiosta. Mieleeni jäi yli kaiken yksi lausahdus: kyllä meillä kaikilla on se hetki aikaa, naapurina, tuttavana tai muutoin vain, että kysäistään, mitä Sinulle kuuluu, voinko jossain auttaa? Ystävällisyys, lähimmäisyys ja toveruus – ollaan niissä entistäkin rohkeampia!"

Siinä tavoitetta tälle vuodelle! :)