maanantai 30. syyskuuta 2013

Viikonlopun ruokakokeilut

Viime viikolla muutamana päivänä teki mieli lohikeittoa. Mä en ole eläissäni montaa kertaa tehnyt sitä, ehkä vain kerran. Nyt etsin netistä tavallisen, perinteisen lohikeiton ohjeen ja päätin kokeilla. Mies kävi aivan omin käsin kalastamassa lohen kaupan palvelutiskiltä. :) Maukasta tuli!


Valion mainossähköpostissa oli ohje pizzapatonkeihin. Ohje kiehtoi minua ja halusin testata. Idean tosiaan sain ohjeesta, mutta pizzapatonkien täytteeksi päätyi edellisestä ruokailusta jäänyttä kanaa, aurajuustoa, ananasta ja juustoraastetta. Tablettitietokone on erittäin kätevä "keittokirja". :)


Pizzapatongit syötiin iltapalaksi ja hyviä olivat. :)


Ennen kuin ehdin kissaa sanoa, mies oli hoitanut tiskit. :)





keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Pelastakaa tomaatit!

Mieheni, joka on töissä lähellä kotia, soitti.

- Täällä sataa lunta, mieheni sanoi.
- Ei täällä sa.... no nyt täälläkin sataa, vastasin.
- Mites ne tomaaatit?
- Aaaa, hyvä kun soitit! Mä lähden heti poimimaan ne, sanoin.

Etsin nopeasti kaapista suurimman vatkauskulhon ja kaappasin Pikku-Mimmin kainaloon. Vein hänet pinnasänkyyn ja annoin seuraksi pari lelua. Pikku-Mimmi oppi eilen ryömimään, joten häntä ei voi jättää silmistä. :)

Uhmasin lumisadetta (kuva oli ensin pakko ottaa) ja menin poimimaan aika viluisen näköisiä tomaatteja.


Onneksi otin mukaanu suurimman vatkauskulhon, koska tomaatteja tosiaan oli paljon. Harmi, etteivät ne ehtineet kypsyä ja toivottavsti tomaatit eivät paleltuneet. Kypsyyköhän ne nyt keittiön pöydällä? Vai pitäisikö ne laittaa sanomalehden sisälle? Tällainen kokematon tomaatinkasvattaja on hiukan neuvoton. Neuvoja saa antaa. :)


Ai niin, ne porkkanat...

Pikku-Mimmin herkkuruokaa

Pikku-Mimmi rakastaa soseita, varsinkin bataattisose häviää parempiin suihin yhdessä hujaukessa. :)

Bataatti-porkkanasose ja bataatti-kesäkurpitsasose näyttävät minusta herkullisilta, ja maistuvat myös. Yleensähän taikina- tai kermavaahtokulhot on kiva rapsia puhtaaksi, mutta tunnustan nauttineeni näiden soseiden aidosta mausta, ja siitä kulhojen rapsimisesta. :)


Kaapissa pyörineet silikonivuoat pääsivät uuteen, aktiiviseen käyttöön, kun pakastan niissä Pikku-Mimmin soseruoat. Kyllä on mukava tehdä sosekukkasia. :) Kukka on juuri sopivan kokoinen annos yhdelle ruokailukerralle ja kätevä siinä mielessä. Meillä mitataankin ruoka-annoksia "kukkina". :)


Pikku-Mimmi tuntui ennen hiukan vain pelkäävän sauvasekoittimen ääntä. Kerroin siitä miehelleni ja hän keksi, että kokeilisin laittaa Pikku-Mimmille kuulosuojaimet soseutuksen ajaksi. Se toimi ja pientä ei pelottanut. :) Lähinnä hiukan ihmetytti. :)


Seuraavassa vaiheessa päätin kokeilla siedättää Pikku-Mimmiä sauvasekoittimen äänelle. Hiustenkuivaajan kanssa tein niin, että otin Pikku-Mimmin syliin, käynnistin kuivaajan, sammutin, käynnistin uudetaan... Kun sitten aloin kuivat hiuksia hetkeä myöhemmin Pikku-Mimmin leikkiessä lattialla, hän ei kiinnittänyt ääneen enää mitään huomiota. Sauvasekoittimen kanssa tein samoin ja nyt Pikku-Mimmin vain hymyilee touhujensa keskeltä, kun sauvasekoittimien hurina kuuluu. Niin, moottoripyörien ääneen Pikku-Mimmi on tottunut jo ajat sitten. :)
 
Paras kiitos äidille tehdystä ruoasta on avoin suu, joka odottaa lisää ruokaa ja ääni "namnamnam" syödessä. :)

maanantai 23. syyskuuta 2013

Pitäisinkö nurinkurinpäivän?

Sunnuntaina Etelä-Suomen sanomissa oli hauska kirjoitus nurinkurinpäivästä.


Pohdimme mieheni kanssa aamupalapöydässä, että mitä nurinkurinpäivänä olisi aamupalana? Lettuja hillon ja kermavaahdon kera, jäätelöä... Täytekakkua lounaaksi... :)

Olenhan eräänkin kerran syönyt jälkiruokaa ennen pääruokaa, syönyt kermavaahtoa suoraan pursotinpullosta, kävellyt takaperin kauppaan, kun halusin ihastella revontulia, juossut mökkiä ympäri yöpaitasillaan... Eikä näistä viimeisimmistä touhuista ole montaakaan vuotta. :)

Voisinhan tällaisen nurinkurinpäivän viettää, miksipä ei. :) Tai ainakin aion asiaa mielessääni pohtia, että mitä tekisin, jos viettäisin nurinkurinpäivän - ja hymyilen ajatuksilleeni. :) Hymy jo tuo hyvän mielen keskelle sateisen harmaata päivää.

perjantai 20. syyskuuta 2013

Sysyn tullen sukkia kasvaa....

Viime aikoina tutut lastenlaulut ovat saaneet mielessäni uusia sanoituksia. Otsikon innoitti Mörri-möykyn 2. säkeistön alku. :)

Viime viikolla en ehtinyt kertomaan neulomistani sukista, joten nyt tulee sukkaraporttia oikein kunnolla.

Viime viikolla valmistuivat naisten sukat koko 36-37 ihanasta vadelmanpunaisesta 7 veljestä -langasta. Mallin olen oppinut äidiltäni joitakin vuosia sitten. Äitini on taas oppinut mallin jo ala-asteella. :) Kokeilin ensimmäistä kertaa sädekavennusta nurjilla silmukoilla. Tein kavennuksen nurjilla kahdesta syystä: muistaisin mitä olen tekemässä ja se sopi mielestäni tyyliltään hyvin yhteen kantapään kavennuksen kanssa, joka sekin on tehty nurjilla silmukoilla. Nämä sukat annan varmaankin lahjaksi jollekin, saajaa ei tosin ole vielä määritelty. :)


Yritin ottaa toisen kuvan niin, että neulepinta näkyisi vielä paremmin.


Tällä viikolla olen tehnyt kahdet junasukat. Halusin tehdä pienemmät kuin viime kerralla, joten vaihdoin puikot pienemmiksi, tällä kertaa tein numerolla 2,5. Suunnitelma onnistui ja sukista tuli juuri sopivan kokoiset. Pohjan pituus on noin 10 cm. Lankana oli sama Regia Baby "My First Regia". Samalla tein vähemmän varren 1 o 1 n kerroksia ja niitä on tässä vaalenapunaisessa sukassa 10. Tavoitteenani oli saada tehtyä sukat yhdestä lankakerästä, mutta se ei aivan onnistunut. 3,5 metriä jouduin ottamaan toisessta kerästä. :) Se toinen kerä oli ensimmäisten junasukkien jämälanka, etsin siitä sopivan värikohdan, kun muutamat sävyt olivat mielestäni aivan samat.


Heivatut kudelmat -blogia lukiessani olen oppinut, että langan kulutus on puhdassta matematiikkaa. Halusin edelleen yrittää, että junasukat saisi tehtyä yhdestä lankakerästä. Siispä mittasin yhteen kerrokseen kuluvan lankamäärän ja laskin, että jos varren jokaisella 1 o 1 n -kerroksella tekisinkin vain 9 kerrosta niin langan pitäisi riittää. Otin pienen pätkän lankaa pois alusta, jotta väriraidat osuisivat paremmin kohdalleen. Sen pienen lankapätkän kyllä ujutin varren kahdelle kerrokselle siinä pelossa, että lanka loppuu kesken. Toisen sukan neulominen oli tosi jännittävää, kun koko ajan katsoin hupenevaa lankakerää ja mietin, että riittääkö lanka. :) Lanka riitti ja sitä jäi pieni nöttönen jäljelle, jotain 3 metriä. Juuri sen verran sitä jäi, että tuota kahden kerroksen ujuttaista ei olisi tarvinnut tehdä.


Toiset junasukat menevät Liljuskaiselle ja hän saa valita kummat sukat haluaa. :)
Millaiset sukathan mä seuraavaksi neuloisin...

torstai 19. syyskuuta 2013

Kyläilemässä häiden jälkeen

Hääjuhlien jälkeen kyläilimme samalla suunnalla asuvien ystävien ja sukulaisten luona.

Pikku-Mimmi oli illalla, hetki ennen nukkumaan menoa, vielä aivan vauhdissa. :)


Sama vauhdikas meno jatkui aamullakin. Pikku-Mimmi nauroi ja kikatti hauskalle koiralle, jota oli kiva ottaa kiinni pehmeästä turkista. :)


Myös serkukset tapasivat toisensa ja siinä tapaamisessa iloa ja riemua riitti. :) Mainitsemisen arvoista on, että kummityttöni voitti mieheni Kimblessä. Aikamoinen pelisilmä nuoreilla neidillä. :)


Pikku-Mimmi nautti seurasta, hyvästä hoidosta ja sylittelystä molemmissa kyläpaikoissa. :)
Ja toki me vanhemmat nautimme myös vierailuista, kiitos! :)

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Häissä

Lauantaina hääpäivän aamu valkeni kauniina ja aurinkoisena ja koko päivä oli suorastaan kesäinen. Mietimme mieheni kanssa, että onko edes kesähäissä yleensä näin upeaa säätä. :)

Pukeuduimme Pikku-Mimmin kanssa uusiin mekkoihimme. :)


Hääjuhlan ohjelmamme oli, että morsipusparin tulee tehdä rakkausruno puolisolleen magneeteissa olevista sanoista. Minimisanamääräksi määrittelimme seitsemän sanaa ja aikaa runon laatimiseen oli sopivasti. Edellisessä postauksessa esittelemäni kehykset toimivat runojen laatimisessa alustana. Hyvin sanamagneetit tarttuivat kiinni alustaan.

Sanoja morsiusparilla oli käytettävissä yli 500, kun annoimme heille koko jääkaappirunouden rakkaussana-paketin käyttöön. Jälkiviisaana voisi sanoa, että sanamäärää olisi voinut hiukan rajoittaa. :) Mutta, paketti jäi sitten nuorelle parille myöhempää runoilua varten, joten eivät ne sanamagneetit hukkaan menneet. :)

Morsiuspari oli hyvin mukana ohjelmassa ja he keksivät ihanat rakkausrunot toisilleen. Paria ilahdutti se, että runot jäivät taulujen muodossa muistoksi heille. Ohjelma oli siis onnistunut ja yön hiljaisten tuntien pohdinta tuotti toimivan tuloksen. :)

tiistai 17. syyskuuta 2013

Valmistautuminen hääjuhlaan

Saimme olla juhlimassa Pikku-Mimmin serkun häitä lauantaina. Häät olivat ihanat, morsian kaunis ja sulhanen komea. :) Mutta ensin muutama sana juhliin valmistautumisesta.

Päätin askarrella onnittelukortin itse. Hääkutsussa oli kauniita syksyisiä värejä ja kutsu-teksti kultaisella, joten otin kutsun värit onnittelukorttiinkin. Kortista tuli yksinkertainen, mutta mielestäni onnistunut. :)


Mieheltäni ja minulta pyydettiin ohjelmaa hääjuhlaan. Mietin sopivaa ohjelmaa, myös yön hiljaisina tunteina. Joku yö sitten keksin, että jääkaappirunous olisi mukava hääleikin aihe ja keksin tavan toteuttaakin sen.

Hankin kaksi valokuvakehystä ja magneettimaalia. Maalasin kehysten taustan tuolla maalilla useaan kertaan.


Sitten vain liimasin kehyksen reunukset (mikähän sen oikea ja virallinen nimi on) kiinni taustaan ja näin sopiva pohja magneeteille oli valmis. Löysin rakkausaiheiset jääkaappimagneetit omalta paikkakunnalta, mutta netistäkin ne olisi saanut tilattua. Yöllä, idean synnyttyä, sekin tuli tarkistettua. :)


lauantai 14. syyskuuta 2013

Maukasta makkararuokaa

Usein tulee tehtyä samoja tuttuja ruokia, lihapullia yms. Monien mainoksien yhteydessä on ruokaohjeita ja kaupoista löytyy ruokalehtisiä, joten ideoita uusiin ruokiin on kyllä saatavilla. Ihania ruokablogeja tietenkään unohtamatta. :) Olen päättänyt selailla blogeja, mainoksia ja lehtiä uusin silmin ja kokeilla jotain rohkeasti.

Koen, että kokkaus ei ole vahvuuksiani. Teen yksinkertaista kotiruokaa ja maustaminen on minusta aina haastavaa. Mieluiten laitan ruokaa ruokaa uunissa, koska ruoka valmistuu silloin aivan kuin itsestään. :) Selailin yhtä lehteä ja sieltähän löytyi simppelin oloinen makkararuoan ohje.

Löytämäni ruokaohje oli sinihomejuustoinen uunimakkara ja minun laittamana se näyttää tältä.


Uunimakkara oli hyvää, resepti yksinkertainen ja ruoka valmistui uunissa. Siispä se oli onnistunut kokeilu. :) Ohje löytyy täältä. Ruokaa jäi seuraavallekin päivälle ja se oli kunnolla maustuneena ehkä vieläkin parempaa. :) Ja ruohosipuli oli omasta pienestä ryytimaasta. :)

Mukavaa viikonloppua! :)




keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Tomaatti ja porkkana

Mies otti töihin lähtiessä eväät mukaan ja teki ruoan kaveriksi salaatin, mutta se salaatti oli hiukan köyhänlainen. Sanoin, että jospa tomaattipensaan alaoksilla olisi jo kypsiä tomaatteja täydentämään salaattia ja olihan siellä. Kaksi tomaattia oli hiukan kolhuja saaneita, mutta kolmas oli oikein kaunis yksilö. :)


Pitihän se porkkanatilannekin tarkistaa. Ajattelin, että pitkät naatit lupaavat varmasti hyvää.


Mutta... meillä taitaakin kasvaa miniporkkanoita. :) Maku oli kuitenkin kohdallaan. :)


tiistai 10. syyskuuta 2013

Söpöstelyä

Blogien lukeminen ja kirjoittaminen on mukavaa. Tykkään selailla myös Facebookin äiti-lapsi -aiheisien ryhmien sekä kirppariryhmien antia. Niistä on paljon iloa, mutta myös hyötyä.

Kirppariryhmän myytävien vaatteiden listaa selatessa löytyi söpö takki ja myyjä asui vielä kävelymatkan päässä meiltä. Niinpä teimme Pikku-Mimmin kanssa vaunukävelyllä pienen mutkan perinteiseen reittiimme, kävimme sovittamassa takkia ja meidän mukaanhan se lähti.

Nyt söpöstellään. :)


lauantai 7. syyskuuta 2013

Sukkasadon ensihedelmät

Aloitinkin neulomisen aivan eri langoilla kuin mistä aikaisemmin otin kuvia. Ja sainhan minä jotain valmista tällä ensimmäisellä sukkasadon viikolla. :)

Tein tossut Pikku-Mimmille. :) Tossut on tehty Regia Baby "My first Regia" langasta. Yksi 25 gramman kerä riitti mainiosti, lankaa jäikin. Tossujen ohje löytyy Suuri Käsityö -lehden 2/2013 numerosta. Aika söpöt tuli mun mielestä. :)


Tein samasta Regia-langasta myös junasukat. Sukkiin kului lankaa 28 grammaa ja jouduin hankkimaan toisen kerän. Lopusta langasta syntyy sitten joskus jotain pientä. :) Nämä sukat ovat Pikku-Mimmille hiukan reilut, joten Pikku-Mimmin kaveri Selmukka saa uudet sukat. :) 

 
Ajattelin kokeilla neuloa seuraavat junasukat Regia-langasta pienemmillä puikoilla, jospa saisin hiukan pienemmät sukat sillä tavalla. Lähinnä tuo jalkaterä on pikkuisen liian iso, tai siis liikaa kasvunvaraa.. Mallin kerrosmääriä tuskin kannattaa muuttaa, "makkarat" eivät muuten näytä miltään. Saa antaa vinkkejä, jos on kokemusta junasukkien neulomisesta. :) 

Neulominen on aika koukuttavaa ja pikkusukkien neulominen on ihanaa, kun ne valmistuvat kuitenkin niin nopeasti. :)


keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Pieni muskarilainen

Syyskauden alettua alkoivat meidän perheessä myös harrastukset. Pikku-Mimmi on silmin nähden aina nauttinut musiikista ja lauluista. Kyllähän hänelle laulettiin jo masuaikana joka ilta. :) Me aloitimme  Pikku-Mimmin kanssa viime viikolla muskarin. :)

"Hei, hei Pikku-Mimmi,
kiva kun oot täällä,
ai, ai, aiaiai,
kiva kun oot täällä"

Näin laulaen me tervehdimme muskarikavereita. :)

Muskarissa kävellään, keinutaan, silitellään ja sylitellään musiikin tahdissa ja siitähän Pikku-Mimmi nauttii. Suu on hymyssä koko ajan. :) Muskarilauluja on mukava lauleskella myös kotona ja hymystä voi päätellä, että laulut ovat tuttuja ja mukavia.

Kotonakin soivat lastenlaulut cd:ltä, ne perinteiset äidille ja isälle tutut laulut. Ja niitä kyllä lauletaankin, monta kertaa päivässä. :) Leipuri Hiiva on yksi suosikeista. :) Laulujen tahdissa on mukava leikkiä, vaikkapa uudella hiiri-lelulla. :)



Kiitos kaikille blogini lukijoille! Kiitos kommentoijille ja heille myös, jotka vierailevat kommentoimatta. Näen tilastoista, että teitä on monia ja se ilahduttaa. :)

tiistai 3. syyskuuta 2013

Serkkulassa

Kesä mahdollistaa vierailut lyhyelläkin varoitusajalla, siitä jo mainitsinkin aikaisemmin. Tällä kertaa me Pikku-Mimmin kanssa ajelimme kylään Mimmin serkkujen luokse.

Serkusten tapaamisen molemminpuolista iloa oli mukava katsella. :) Tässä Pikku-Mimmi saa esittelyn pikku-legoista. :)


Samaan aikaan mieheni ja Pikku-Mimmin eno olivat katsomassa rallia. Sain luvan laittaa yhden ralliaiheisen kuvan blogiini, vaikka en itse ollutkaan sitä katsomassa. Tästä kuvasta mielestäni välittyy sorateiden vauhti ja - ehkäpä voi sanoa - rallin riemu. :)


Muutama koru

Korujakin on syntynyt joku aika sitten, mutta en ole ehtinyt niistä aikaisemmin vielä kertoa. :)

Noin kuukasi sitten, ystäväni vinkistä, hankin korutarvikkeille säilytyslaatikon. Se löytyi työkaluosastolta, mutta on juuri sopiva pienten tavaroiden säilytykseen. Olipa ihanaa asetella kaikki helmet, lukot ja muut pienet korujen osat omiin lokeroihinsa. :) Kunpa tämä järjestys säilyisi. :)


Muutamana päivänä Pikku-Mimmin päiväunien aikaan olen ottanut korutarvikkeeni esille, sukkasadon alkamista odotellessa. Muutama koru ehti livahtaa jo lahjaksi ja en muistanut ottaa niistä kuvia. Jotakin on siis syntynyt. :)

Tämän kirjanmerkin tein saajan valitsemista helmistä. :)


Vasemman puoleisen laukkukorun helmet on myös saaja valinnut itse.


On mukavaa välillä tehdä jonkun toisen valitsemista väreistä. Syntyy jotain erilaista. Huomaan tykästyneeni tällä hetkellä eniten vaaleanpunaiseen ja tekisin itse vain siitä. :)

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Puikoillenne, valmiit, hep!

Syksyisin kerätään satoa. Käsityöihmisten blogimaailmassa kerätään sukkasatoa ja se sadon keräys aloitetaan tänään. Ja minä olen puikot valmiina, ensimmäistä kertaa, mukana neulomassa satoa. :)

Sukkasato toteutetaan kuudennen kerran tänä vuonna. Sukkasadon idea on kiteytetty seuraavasti: "Ideana on neuloa sukkia, tossuja, töppösiä, säärystimiä, mitä tahansa "käpälänlämmittimiä". Työt esitellään blogissa ja kerran viikossa sato lasketaan yhteen. Sukkien, tosssujen, jne. neulomiseen on aikaa kaksi kuukautta ja jokainen neuloo tai virkkaa sen verran kuin haluaa ja ehtii. Mitään yhteistä tavoitetta ei ole, mutta jokainen voi asettaa tavoitteen itsellleen, jos haluaa. Oma tavoitteeni on muutama sukkapari.

Sadonkerääjiä on sen verran paljon, että satoa kootaan kolmeen eri paikkaan: hillokellariin, perunalaariin ja heinälatoon. :) Viime vuonna sadonkerääjiä oli yhteensä 138 ja sukkia, säärystimiä ja tossuja kerättiin yhteensä 869 kappaletta! Se on paljon mielestäni.

Minun sadon keräyspaikka on tuo hillokellari. Lopulta koko sato kootaan yhteen kotilatooon. Tulen varmasti esittelemään töitäni myös täällä omassa blogissani. Toivottavasti valmista tulee ja jotain esiteltävää. :) Lankoja koristani löytyy ja tässä on vain muutama herkullisin väri. :)